Ostajan opas
Hankkiessasi devon rexiä tulisi sinun kysyä itseltäsi jaksatko mahdollisesti aamuralleja kello 4 sunnuntai-aamuisin? Rotu on vilkas ja energinen, pennut eivät ole mitään sohvaperunoita ja niiden kanssa täytyy tarjota virikkeitä etteivät tylsisty ja keksi omia juttuja.
Devon rexien suosio on kasvanut huimasti viime vuosien aikana. Rodun parissa touhuaa monta uutta harrastajaa ja pentukysyntä on suuri. Mistä sitten saisi oman pienen kiharakarvaisen? Suomessa devon rex on suhteellisen uusi rotu vieläkin. Rotua alettiin kasvattaa Suomessa vasta 90-luvulla ja pitkänlinjan kasvattajia on harvassa. Sen sijaan moni uusi ihminen on tykästynyt rotuun ja nykyisin on kasvattajia ympäri Suomea.
Pentua etsiessä ei kannata rajoittautua vaan ennemminkin lähteä katsomaan pentuja myös pidemmälle. Aina se naapurissa kasvava pentue ei ole se paras vaihtoehto. Kasvattajalle kannattaa ensin lähettää sähköpostia tai soittaa. Pentuostajan kannattaa kertoa kasvattajalle itsestään, aiemmista (tai nykyisistä) eläimistä ja hieman minkälaista pentua etsii. Mikäli kasvattaja ei vastaa parin päivän sisällä ei kannata huolestua, suurin osa kasvattajista kasvattaa kissoja muun elämän ohella, joten aina ei ole aikaa vastata heti.
Minkälaista pentua pitäisi etsiä?
Suurin osa pentuostajista haluaa lemmikin ja varmasti kaikki devonit ovat ensisijaisesti lemmikkejä. Osan kanssa voi kuitenkin käydä näyttelyissä, osalla voi lisäksi kasvattaa ja pienellä osalla ei voi tehdä kumpaakaan.
Kasvattajalle kannattaa ehdottomasti mainita siitä, mihin tarkoitukseen pentua olisi tarkoitus käyttää – jotkut pennut eivät täytä syystä tai toisesta näyttelystandardia (niissä on jokin pieni virhe) ja jotkut kasvattajat kieltävät kasvattamisen pennuillaansa.
Kasvattajalta sinun tulee kysyä kaikki mahdollinen mikä mieleen tulee ja kertoa kaikki toiveesi pennun suhteen. Hyvä kasvattaja kertoo sinulle reilusti kaiken ja kyselee sinulta paljon; ei urkkiakseen vaan saadakseen kokonaiskuvan sinusta ja osatakseen valita sinulle sen sopivimman pennun.
Mitä tulisi ottaa huomioon, kun käy kasvattajalla?
Entä sitten, kun kasvattajan luona pitäisi käydä, mitä tulisi ottaa huomioon? Jokainen koti on erilainen, aivan kuten jokainen kasvattajakin – toisella on siistimpää kuin toisella, toisella enemmän kissoja kuin edellisellä. Nyrkkisääntönä voi kuitenkin pitää, että kasvattajan tulisi päästää sinut kotiinsa katsomaan pentuja ja, että talouden eläinten tulisi näyttää terveiltä. Kissanpissa haisee, mutta ei niin, että vesi valuu silmistä. Tässä saa käyttää maalaisjärkeä: kissojen ei tulisi näyttää aliravituilta, niillä ei pitäisi olla flunssan oireita (vuotava nenä/silmät) ja niiden ei tulisi olla arkoja – tosin yksilöeroja on, mutta epäilyttävää on, jos talouden kaikki kissat ovat erittäin arkoja eteenkin, kun kyseessä on hyvin sosiaalinen rotu.
Devoneilla saattaa olla vaihteleva karva, karvattomuus ei kieli sairaudesta yhtälailla kuin karvallinen ei kerro kissan olevan terve. Kasvattajan kanssa kannattaa jutella kasvatustavoitteista, mitä kyseisessä pentueessa haluttiin parantaa, minkälaiset vanhemmat ovat, tiedossa olevat terveysongelmat yms. Lopullisessa päätöksessä kannattaa miettiä erityisesti seuraavia asioita; onko kasvattaja pätevän oloinen, tuletteko hyvin toimeen keskenänne, onko pentu hyvässä kunnossa, oliko pennuilla hyvät puitteet (puhdas hiekkalaatikko, siistit kupit, tarpeeksi virikkeita, jne.) sekä olivatko talouden muut eläimet terveen näköisiä?
Pentua ei tarvitse ostaa ensimmäisestä kodista, pentuostajalla on oikeus itse valita pentunsa.
Kasvattajan tulisi olla pentuostajan tukena ja turvana loppuelämän, joten mikäs sen parempaa kuin löytää kasvattajan jonka kanssa kemiat kohtaavat. Se, että käy kasvattajan luona katsomassa pentuja ei sido millään tavoin ostamaan pentua juuri siltä kasvattajalta. On suositeltavaa, että käy ainakin parin kasvattajan luona katselemassa erilaisia kissoja ja tutustumassa rotuun, jotta voi muodostaa yleiskuvan siitä, mikä on normaalia ja mikä ei.
Paljonko pentu maksaa?
Jokainen kasvattaja hinnoittelee itse pentunsa, mutta tässä pätee se, että halpa ei ole aina hyvä. Sairas tai huonokuntoinen kissa on ajan saatossa huomattavasti kalliimpi kuin alunperin hieman kalliimpi, hyvästä kodista ostettu pentu. Pentujen hinnat ovat karkeasti yleistäen n. 900-1400€.
Suurin osa kasvattajista hinnoittelee kasvattinsa seuraavasti: lemmikkitasoinen, näyttelytasoinen ja kasvatustasoinen, josta halvin on lemmikki ja kallein kasvatus. Vaikka kissa olisikin pelkkä lemmikki kotona se ei tarkoita, että se myydään lemmikkitasoisena. Koska devon rexillä sallitaan kaikki värit ns. värivirheellisiä ei synny. Tämä myös tarkoittaa sitä, että lemmikkipentuja on erittäin harvoin tarjolla (lemmikkipentu = pentu jossa on “vika”, esim. häntämutka tai napatyrä). Suurin osa pennuista myydään näyttelytasoisina. Tämä ei toki tarkoita, että pentuja pitäisi näyttelyttää vaan, että pentu on rotumääritelmän mukainen eikä siinä ole synnynnäisiä virheitä. Hyvä kasvattaja käyttää pentua myydessä myyntisopimusta (joko Kissaliiton laatima tai itsetehty sopimus). Myyntisopimuksessa kerrotaan yleensä siitoskäytöstä ja osto-oikeuksista, yms. Myyntisopimus kaupasta on aina hyvä olla, se turvaa sekä ostajan, että myyjän.
Jos olet vähänkään epävarma, että kasvattaja ei ole rehellinen, älä osta pentua vaan selvitä onko kyseinen kasvattaja luotettava esimerkiksi olemalla yhteydessä kyseisen kasvattajan kissayhdistykseen tai suoraan Kissaliittoon.
Kissaliiton sääntöjen mukaan pennut on luovutettava terveinä, kahdesti rokotettuina ja tunnistusmerkittyinä, yli kilon painoisina ja hyväkuntoisina sekä aikaisintaan 14 viikon ikäisinä. Alin luovutusikä on ehdoton. Esimerkiksi perjantaina syntyneet pennut voi luovuttaa aikaisintaan sinä perjantaina, kun ne täyttävät 14 viikkoa. Puhtaalla devon rexillä on aina rekisterikirja, kissoja ei saa myöhemmin rekisteriin, eikä rekisteröimättömällä kissalla saa osallistua näyttelyihin.
Muista aina pyytää kirjallista myyntisopimusta – tämä on molempien osapuolten turvaamiseksi.
Mistä koostuu devon rexin hinta
- Astutusreissu uroksen luokse
- Astutusmaksut uroksen omistajalle – n. 100-150e /pentu + hyppymaksu
- Emon testit (FIV, FeLV, sieni, veriryhmämääritykset) – n. 300e
- Mahdolliset lisätestit (esim. HCM, PKD, CMS, patella luksaatio) – n. 400e++
- Jalostuskissan vakuutus n. 150e /vuosi
- Emon ja pentujen (3 viikosta eteenpäin) ruokinta- ja hiekkakulut
- Mahdolliset ongelmat, esim. keisarinleikkaus on n. 700-1000e.
- Pentujen rokotukset (pennut väh. 2 kertaa ennen luovutusta) ja madotukset – n. 150-250e/pentu
- Pentujen rekisteröinti – 30e /pentu (FIFe rekisteröinti)
- Mahdollisesti varhaiskastrointi/-sterilisaatio – n. 110-180e /pentu
- Pentupakkaukset
- Kaikki se aika ja työ mitä pentueen kasvattaminen vie
Yllä olevasta listasta näet karkeasti hinnoiteltuna mitä asioita kuuluu rotukissojen kasvatukseen. Näiden kulujen lisäksi on toki esim. tuontikissojen kulut (yksi tuontikissa maksaa maasta riippuen 1500-4000e).
Pentutehtailijat jättävät usein monet asiat “kasvatuksestaan” pois, varsinkin ne terveyteen tähtäävät testit siksi, että ne maksavat eniten. Sellaisen kasvatuksen suosiminen vain jatkaa tehtailua ja tuottaa lisää mahdollisesti sairaita pentuja, joista kulut lankeavat aina ostajalle, eivät koskaan myyjälle.