Tietoa rodusta
Ulkonäkö
Devon rexit ovat peikkomaisia menninkäiskissoja, joiden ulkonäkö on varsin erikoinen. Vartaloltaan se on keskikokoinen – naaraat painavat n. 2-4kg ja urokset n. 3-5kg. Devonin takajalat ovat etujalkoja korkeammat ja leveä rintakehä luo hieman länkisäärisen bulldogmaisen vaikutelman.
Rodulla on pitkät jalat, ja häntä on pitkä ja hieman kapeneva. Tassut ovat pienet ja soikeat. Hentoon niskaan asettuva pää on leveä lyhyt kiila, päältä litteä ja pyöreäposkinen. Devon rexillä on hyvin selkeä otsapenger ja korostuneet viiksityynyt. Korvalehdet ovat erittäin suuret, matalalle päähän kiinnittyneet, juurestaan erittäin leveät ja pyöreäkärkiset varustettuna ilvesmäisillä tupsuilla. Silmät ovat kauniit mantelin muotoiset, leveälle asettuneet ja hieman vinot.
Devonin ilme tulee olla hiukan julma mikä luo hämmentävän ristiriidan ystävällisen luonteen kanssa. Rodun ehkä hätkähdyttävin piirre on lyhyt, kihara, erittäin pehmeä turkki, jonka hoito on helppoa. Turkin hoidoksi riittää yleensä pelkkä silittely ja pesu tarvittaessa, eikä karvaa lähde lähes laisinkaan. Tämän kiharageenin vuoksi viiksi- ja kulmakarvat saattavat olla hauraita, ja joskus niitä ei ole ollenkaan tai ne ovat erittäin lyhyitä.
Devoneilla on kaikki värit sallittuja, joten niitä löytyy kaikissa mahdollisissa väreissä, niin naamioilla kuin kuvioillakin, joten joka makuun löytyy varmasti omanlainen rotunsa edustaja.
Devonien ääni on yllättävän hiljainen, mutta ahkerassa käytössä. Suurin osa näistä kissoista on kovia ”juttelemaan” ja ne kertovat laumansa muille jäsenille kuulumisiaan vienolla kurinalla ja naukaisuilla.
Luonteenpiirteet
Devon rex on erittäin ihmisorientoitunut rotu ja niiden uteliaisuus onkin suorastaan legendaarista. Mitä ikinä kotona puuhasteletkin – teet sen devon rexin kanssa. Tiskaus, takanlämmitys, saunominen – devon rexiltä onnistuu kaikki! Devon rexiä sanotaan usein hyvin koiramaiseksi roduksi, sillä se on hyvin älykäs kissa, joka vaatii aktiviteetteja. Se on vilkas, yltiösosiaalinen sylissä viihtyvä kehruukone, joka heiluttaa häntäänsä tyytyväisyyden merkiksi. Myös apinamaisia piirteitä devon rexistä löytyy, sillä kodinaskareet suoritetaan yleensä omistajan olkapäällä keikkuen.
Rotu on hyvin sosiaalinen ja kissat sopeutuvat yleensä ongelmitta laumaan, koostui tuo lauma sitten lapsiperheestä, kissoista tai koirista. Devonilla tulisikin mielellään olla kissakaveri, koska yksin vietetty aika käy varmasti pitkäksi ja kun kissa pitkästyy, se todennäköisesti keksii itselleen omia aktiviteettejä, jotka eivät omistajaa välttämättä miellytä. Koska rotu on erittäin sosiaalinen ja utelias, vierailta ei piilouduta vaan päinvastoin.
Vieras yleensä saa hämmästyksekseen syliinsä keikkumaan kiharan pikkukaverin, joka osaa eleillään suvereenisti viestittää olevansa huomion ja rapsuttelujen arvoinen.
Devonit ovat aika kylmäarkoja eivätkä sovellu ulkokissoiksi kuin korkeintaan tarhassa tai valjaissa ulkoilemalla lämpimillä kesäkeleillä. Sisätiloissa ne etsiytyvät mahdollisimman lämpimiin paikkoihin nukkumaan ja suosikkipaikkoja ovatkin yleensä patterit ja esimerkiksi saunan jälkilöylyt. Nukkumapaikoista parhain tuntuu kuitenkin olevan lähes jokaisen Devonin mielestä päiväsaikaan ihmisen lämmin syli ja sitten yöllä omistajan peiton alla kainaloon tai jalkoihin käpertyneenä.
Devon rexit Suomessa
Ensimmäinen devon rex tuli Suomeen 1971 Ruotsista, mutta rodun kasvatus alkoi vasta 1990-luvulla. Suomessa devoneiden määrä ja samalla harrastajien määrä on lisääntynyt huimasti viimeisien vuosien aikana. Tällä hetkellä Suomessa on varovaisenkin arvion mukaan devoneita jo tuhat ja kasvattajiakin pari kymmentä. Pentuja syntyykin jo mukava määrä vuosittain ja rodun säilymisen kannalta erittäin tärkeitä ulkomaantuonteja on saatu vahvistukseksi.
Nykypäivänä voitkin tavata melkeinpä missäpäin tahansa Suomea näyttelyn yhteydessä tuon pienen, hörökorvaisen sydämenvaltaajan!