Kissan lonkkaniveldysplasia

Lonkkaniveldysplasia l. HD (hipdysplasia) on perinnöllinen, synnynnäinen lonkkanivelen kehityshäiriö. Häiriössä kissan lonkat ovat löysät, eivätkä reisiluun päät sovi täydellisesti lonkkamaljoihin tai voivat olla jopa subluksoituneena/luksoituneena (osittain tai kokonaan pois paikoiltaan). Pahanlaatuisena tämä sairaus on kivulias vaikka oirehtiminen ei välttämättä ole silminnähtävää ontumista tai nilkutusta. Kissat ovat taitavia peittämään kipunsa, eivätkä sitä mielellään näytä ihmiselle.
(HD-Hipdysplasis, lonkkadysplasia, Suomen Maine Coon Kissat ry, 2021.)

Lonkkaniveldysplasiasta kärsivä kissa voi liikkua vähemmän ja varovaisemmin. Se voi aiheuttaa vaikeuksia hyppäämisessä ja portaissa liikkumisessa. (Karen Perry, 2016.) Mutta toisaalta, vaikeata HD:ta sairastava kissa voi edelleen liikkua hyvin portaissa ja kyetä hyppäämään. Välttämättä kissan liikkumisesta ei voi mitenkään päätellä, että kissalla on kipuja lonkissaan. Näin allekirjoittaneen kissan kohdalla. Lievää lonkkaniveldysplasiaa sairastava kissa ei välttämättä kärsi kivusta vaan voi olla täysin oireeton. Dysplasia altistaa nivelrikolle. Siinä nivelen pehmusteena oleva rusto kuluu ja sitä kautta aiheuttaa luiden hankaamista toisiinsa. Tämä luiden hankaaminen toisiaan vasten on kivuliasta. Nivelrikko voi kehittyä myös ilman varsinaista syytä tai esim käytön aiheuttaman kuluman kautta.
(HD-Hipdysplasis, lonkkadysplasia, Suomen Maine Coon Kissat ry, 2021.)

Lonkkaniveldysplasian hoitona voidaan soveltaa elinympäristön muokkaamista kissalle sopivammaksi, fysioterapiaa, sopivaa ruokintaa ja sen myötä ylipainon välttämistä tai jo olevan ylipainon pudottamista sekä kipulääkitystä. Nivelrikon oireita voidaan kokeilla lievittää myös akupunktiolla, venyttelyllä ja ravintolisillä. Jos näistä ei ole apua voidaan kissaa hoitaa myös kirurgisesti. Vaihtoehtoja on joko femoral head and neck excision (FHNE) ja total hip replacement (THR) (Karen Perry, 2016.) Tässä ensimmäisessä vaihtoehdossa poistetaan reisiluun pää ja kaula. Sen myötä poistetun reisiluunpään tilalle kasvaa ns. valenivel, joka usein on kivuton. Toinen vaihtoehto on tuo tekonivelleikkaus, jossa lopputulos voi olla erittäin hyvä. Jos kissan kipu pysyy kurissa konservatiivisella hoidolla ja elämänlaatu hyvänä, ei yleensä leikkausta kannata tehdä.
(HD-Hipdysplasis, lonkkadysplasia, Suomen Maine Coon Kissat ry, 2021.)

Allekirjoittaneen kissan kohdalla kipu oli hankalaa eikä sitä saatu kuriin konservatiivisella hoidolla. Ortopedin konsultaation perusteella, vaihtoehtona olisi ollut tuo  THR. Kesällä 2021 tuo leikkaus olisi ollut mahdollista vain Yliopistollisessa eläinsairaalassa kahden ortopedin suorittamana. Kustannusarvio oli 4000€. Täysin riskitön sekään vaihtoehto ei olisi ollut. Jäi epäselväksi, kuinka kivuttomaksi kyseinen kissa olisi saatu. Kyseessä siis 3,5 vuotias devon rex naaras. Paino 2,7kg. Tämän kissan kohdalla päädyttiin lopulta eutanasiaan. Kissaa hoidettiin Catvetissä ja useampi pieneläinten erikoiseläinlääkäri oli pohtimassa tämän kissan kohdalla hoitovaihtoehtoja. 

Lonkkaniveldysplasia periytyy polygeneettisesti ja resessiivisesti. Tarkoittaa siis sitä, että sairauden periytymiseen vaikuttaa usea eri geeni ja se periytyy peittyvästi. On siis mahdollista, että kaksi huono lonkkaista kissa saa terveen jälkeläisen, kuin myös, että kaksi terve lonkkaista saa sairaan jälkeläisen. Kuitenkin, mitä terveempiä kasvatukseen käytettävät kissat ovat, sitä vähemmän lonkkavikaisia pentuja syntyy.
(HD-Hipdysplasis, lonkkadysplasia, Suomen Maine Coon Kissat ry, 2021.)

Maine Cooneilla on pidetty julkista rekisteriä lonkkien kuvantamisista vuodesta 2000 lähtien. Suositus on kuvata kaikki kasvatukseen käytettävät kissat. Tällaisella systemaattisella kuvantamisella saadaan tietoa rodun terveystilanteesta ja sen pohjalta voidaan laatia suosituksia kasvatukselle. Maine Coonit eivät suinkaan ole ainoa rotu,  sen enempää kuin devon rexit, joilla esiintyy lonkkaniveldysplasiaa. Sitä esiintyy kaikissa kissaroduissa enemmän tai vähemmän. Tilastot osoittavat selvästi, että vanhemmat joilla on normaalit lonkat, tuottavat selkeästi parempia jälkeläisiä verrattuna vanhempiin, joiden lonkkastatus on tuntematon. (Feline Hip Dysplasia, Pawpeds)

Oman kissani Lonkkaniveldysplasian diagnoosin pohjalta halusin selvittää omien kasvatuksessa olevien kissojeni lonkkaterveyden.  Kyselin myös muita kasvattajia osallistumaan tähän mukaan, jotta saataisiin mahdollisimman monta kissaa eri linjoista mukaan. Mitä enemmän ja laajemmin kuvataan, sitä parempi käsitys saadaan rodun terveydentilasta. Itselleni on tullut yllätyksenä, miten yleisestä terveysongelmasta tässä onkaan kyse. Toki suurin osa on todennäköisesti näitä lievempiä tapauksia, eikä ne välttämättä tule ilmi nuorella kissalla mitenkään. Vaivat nostavat päätään ehkä vasta kissan ikääntyessä.