KIRJOITUS JA KUVAT Eva Wallinvirta, FI* Quiero

Kissoilla voi olla kolme veriryhmää; A, B ja AB josta viimeiseksi mainittu on harvinaisin. Devon rex-rodussa jopa yli 25% kissoista on B-veriryhmä ja onkin vain järkevää testata veriryhmä kaikilta jalostukseen tarkoitetulta devoneilta. Veriryhmän voi määrittää joko verestä labrassa (suurin osa Suomessa toimivista klinikoista tarjoaa tätä mahdollisuutta mutta tällöin et tiedä geneettistä perimää, eli saat vain tietää onko kissa A vai B-ryhmää) tai dna-testillä.

A-veriryhmää edustava voi olla joko heterotsygootti tai homotsygootti A. Eli kissan geneettinen veriryhmä voi olla joko AA tai Ab.

B-veriryhmää edustava on aina homotsygootti B. Eli kissan geneettinen veriryhmä on aina bb.

AB-veriryhmä periytyy itsenäisesti ja ilmeisesti AB-geeni on dominoiva B-veriryhmän geenille mutta resessiivinen A-veriryhmän geenille. AB-veriryhmäläisillä ei ymmärtääkseni ole ollenkaan anti-A tai anti-B vasta-aineita.

Jos jätetään harvinainen AB-ryhmä laskuista pois ja keskitytään A- ja B-veriryhmiin. Niiden periytyvyys taulukkomuodossa on seuraavanlainen:

AA = A-veriryhmä, Ab = A-veriryhmä (kantaa B-veriryhmää), bb = B-veriryhmä

Taulukossa punaisella merkityt on ne pentueet jossa emän veriryhmä on B (bb) ja isän A (AA tai Ab) ja jotka ovat ns. riskiryhmää. Kaikilla B-verisillä kissoilla on luonnostaan veressä korkeat anti-A vasta-aineet.


Neonataali isoerytrolyysi 

Kuten mainittu B-verisillä kissoilla on korkeat anti-A vasta-aineet ja näin myös naaraiden tuottamaan (terni)maitoon kulkeutuu veressä olevat vasta-aineet. Ensimmäisten 24 tunnin aikana pennun suolisto on erityisen herkkä vastaanottamaan näitä vasta-aineita. Tällä tavalla pennuille kehittyy vastustuskykyä elämänsä ekalla taipaleelle.

Mikäli B-verinen naaras on astutettu ylläolevan taulukon mukaisesti A-verisellä uroksella niin ne pennut jotka on A-veriryhmää saavat hyödyllisten vasta-aineiden lisäksi myös anti-A vasta-aineita. Nämä anti-A vasta-aineet tuhoavat pentujen punasoluja ja johtavat mitä useammin kuolemaan. Tämä tila tunnetaan nimellä neonataali isoerytrolyysi (englanniksi neonatal isoerythrolysis).


Tämä tila ei ilmene: 

  • B-verisillä pennuilla jotka syntyvät yhdistelmästä jossa naaras on B-verinen ja uros A-verinen
  • A-verisillä naarailla jotka astutetaan B-verisillä uroksilla (näillä naarailla on matalat anti-B vasta-aineet tai usein ei ollenkaan)

Pennut syntyvät B-veriselle naaraalle täysin normaaleina mutta melko pian sen jälkeen kun aloittavat maidon imeämisen kaikki A-veriset pennut mitä todennäköisemmin näyttävät merkkejä neonataali isoerytrolyysi -tilasta.

Tilan vakavuus on erittäin vaihteleva ja riippuu pitkälti siitä määrästä anti-A vasta-aineista mitä pentu on saanut. Tilan tunnusomaisia merkkejä ovat:

  • Äkillinen kuolema ilman varoitusmerkkejä
  • Suurin osa pennuista näyttää kuihtuvan muutaman päivän sisällä (lopettavat syömisen ja heikentyvät)
  • Pennuilla joilla on kyseinen tila virtsaavat usein punaista virtsaa (virtsassa on hemoglobiinia kun punasolut hajoaa)
  • Pennut jotka ovat saaneet vain vähän anti-A vasta-aineita saattavat näyttää hyvin vähäisiä merkkejä mutta niiden hännänpää (ja joskus korvat) saattavat pikkuhiljaa mennä kuolioon ja tippua pois. Tämä johtuu siitä, että punasolujen vasta-aineet estävät normaalia verenkiertoa raajoihin.
  • Jotkut pennut ei näytä mitään merkkejä ja selviävät ilman seuraumuksia


Voiko tämän estää?

Helpoin tapa olisi varmasti jättää kaikki B-veriset kissat käyttämättä tai käyttää niitä vain ja ainoastaan keskenään. Ruotsissa Maa- ja Metsätalousministeriön aloitteesta tehtiin vastikään lakimuutos joka estää B-veristen naaraiden astuttamista A-verisillä uroksilla vedoten siihen, että:

  • yhdistelmä saattaa tuottaa sairaita pentuja
  • kissat eivät voi lisääntyä luonnollisesti
  • Ruotsin laissa ei ole mitään tukea puhdasrotuisten kissojen säilyttämiseen

On myös ääriesimerkkinä esitetty, että B-verisiä ei tulisi käyttää jalostukseen ollenkaan ja näin hitaasti kuolettaa koko veriryhmä kissapopulaatiosta.

Jos ei kuitenkaan aina menisi siitä mistä aita on matalin. Hyvän ja laajan geenipoolin perusta on se, että voimme käyttää erilaisia yksilöitä huolimatta siitä mitä veriryhmää ne ovat. Eteenkin “enemmän” suljetuissa populaatioissa B-verisiä yksilöitä saattaa olla enemmän kuin 50%. Esimerkkinä Iso-Britannia jossa pitkään oli kovat tuontirajoitukset eläimille. Siellä devoneita on kasvatettu pitkälti samoilla linjoilla 60 vuotta. Suurin osa heidän populaatiosta on B-verisiä ja olisi hullua sanoa, että tietty veriryhmä pitäisi tukahduttaa – miten paljon arvokasta materiaalia koko rotu menettäisi tällöin. Erilaiset veriryhmät pitäisi nähdä rikkautena eikä rasitteena mutta samalla minusta muistaa, että veriryhmä ei saisi milloinkaan olla syy parittaa tiettyjä kissoja keskenään vaan sopivin yhdistelmä tulisi aina löytää muita osa-alueita tarkastamalla (terveys, luonne, ulkonäkö).


Miten sitten käytännössä?
Tärkeintä on aina testata ne jalostukseen käytettävien kissojen veriryhmät. Resessiivinen on ikuista ja se, että molemmat vanhemmat ovat A-verisiä ei takaa, että pentukin on (vanhemmat saattaa olla Ab jolloin pentu saattaa olla bb eli B-verinen). Mikäli sinulla ei ole mustaa valkoisella, että kissasi molemmat vanhemmat ovat AA-geeneillä varustettuja tee veriryhmämääritys.

Astutetaan sitten B-verinen naaras A-verisellä uroksella. Tällöin luvassa on ns. jakopentue. Eli pentue jossa joudutaan jakamaan pennut emosta ensimmäisen vuorokauden aikana. Odotusaika on täysin normaali eikä poikkea mitenkään normaalista. Kun synnytys lähenee tärkeintä on vahtia naarasta niin, että se ei synnytä ilman valvojaa jolloin pennut saattaisi päästä imemään naarasta.


Sen jälkeen on useampi vaihtoehto:

1. Voi käsiruokkia pennut ensimmäiset 16-24h
2. Voi yrittää testata pennun veriryhmän erikseen ostettavalla testikitillä (ainakin Alvedia ja RapidVet myy näitä)
3. Käytä varaemoa joka tuottaa maitoa mutta on A-verinen
4. Ennen astutusta voi testata paljonko anti-A vasta-aineita emolla on ja jos vasta-aineita on tarpeeksi vähän kaikki pennut voivat imeä naarasta heti. Tämä on muuten ainoa sallittu tapa Ruotsissakin tehdä B-naaras x A-uros -yhdistelmä. En tosin ole löytänyt tähän liittyvää tutkimusta tai lähdettä, että mikä on tarpeeksi matala vasta-aine määrä (joten jos sinulla on, paiskaa linkillä).

Itse olen päätynyt vaihtoehtoon nro 1 eli käsiruokintaan. Ihan jo siksi, että testikittien toimivuus on minulle hiukan epämääräistä ja toiseksi istukan verestä testaaminen saattaa olla hankalaa – eteenkin kun minulle on ainakin siunaantunut naaraita jotka syö ne ennenkuin ehtii silmiään räpäyttämään. Varaemon käyttäminen on aina kyseenalaista – pitäisi olla samassa taloudessa ihan samoilla päivillä astutettu A-verinen naaras ja tuosta anti-A vasta-aineiden testauksesta haluaisin nähdä lisätutkimusta.


Vuorokausi vai vähemmän?

Vuonna 2010 julkaistiin tutkimus joka osoitti, että pennun suolisto ei päästä läpi vasta-aineita ensimmäisten 16h jälkeen syntymästä (Silvestre-Ferreira, Pastor; Feline Neonatal Isoerythrolysis and the Importance of Feline Blood Types). Tällä opilla olen itse kasvattanut kolme pentuetta.

Kun pennut ovat syntyneet olen siinä kohtaa kun ne alkavat hamuilemaan nisiä antanut maidonkorviketta niin, että pysyvät kylläisinä. En erota pentuja emosta vaan emo saa hoitaa pentuja aivan kuten normaalistikin. Pennut saavat jopa “huvitutteilla” eli harjoitella imemistä. Logiikkani on tässä se, että jos pennut ovat kylläisiä ne eivät hamuile nisiä ruuan takia vaan vaistojen. On todennäköistä, että saavat tipan tai kaksi maitoa mutta toistaiseksi kaikki ovat selvinneet hengissä ilman merkkejä neonataali isoerytrolyysista. Näin pennut saavat tipan tai kaksi myös niitä muita vasta-aineita jotka ovat tärkeitä pennun elämälle. En suosittele omaa tapaani ja aina on muistettava, että siihen liittyy oma riski mutta minulle se on ollut toimiva. Huomautan tosin, että istun pentukopan vieressä sen 16h – eli seuraan jatkuvasti pentuja ja ruokin niitä heti kun näyttävät siltä, että ovat nälkäisiä – siinä en ota riskejä. En ole kokenut, että pennuilla olisi heikompi vastustuskyky vanhempana, on tärkeää muistaa, että naaras tuottaa ternimaitoa pidempään kuin vuorokauden.

    Hyviä linkkejä luettavaksi: