Ostajan opas

Hankkiessasi devon rexiä tulisi sinun kysyä itseltäsi jaksatko aamuralleja kello 4 sunnuntai-aamuisin. Rotu on vilkas ja energinen, pennut eivät ole mitään sohvaperunoita ja niiden kanssa pitää leikkiä ja niille täytyy tarjota virikkeitä. Devonit viihtyvät parhaiten päällekkäin kasassa, eivätkä ne sovellu ulkokissoiksi.

Devon rex on rotuna kasvanut huimasti viime vuosien aikana. Rodun parissa touhuaa monta uutta harrastajaa ja pentukysyntä on suuri. Mistä sitten saisi oman pienen kiharakarvaisen? Suomessa devon rex on suhteellisen uusi rotu vieläkin. Rotua alettiin kasvattaa Suomessa vasta 90-luvulla ja pitkänlinjan kasvattajia on erittäin harvassa. Sen sijaan moni uusi ihminen on tykästynyt rotuun ja nykyisin on kymmenkunta kasvattajaa ympäri Suomea. Se, että kasvattaja on uusi tai vähemmän pentuja tehnyt kuin joku muu ei tee kasvattajasta huonompaa – yhtä lailla uudella kasvattajalla voi olla vankka näkemys rodun terveydentilasta ja omasta kasvatuksestaan.

Pentua etsiessä ei kannata rajoittautua vaan ennemminkin lähteä katsomaan pentuja myös pidemmälle. Aina se naapurissa kasvava pentue ei ole se paras vaihtoehto. Kasvattajalle kannattaa ensin lähettää sähköpostia tai soittaa. Pentuostajan kannattaa kertoa kasvattajalle itsestään, aiemmista (tai nykyisistä) eläimistä ja hieman minkälaista pentua etsii. Mikäli kasvattaja ei vastaa parin päivän sisällä ei kannata huolestua, suurimmalla osalla kasvatusta tehdään muun elämän ohella, joten aina ei ole aikaa vastata heti.

 

Minkälaista pentua pitäisi etsiä?

Suurin osa pentuostajista haluaa lemmikin ja varmasti kaikki devonit ovat ensisijaisesti lemmikkejä. Mutta osan kanssa voi käydä näyttelyissä, osalla voi lisäksi kasvattaa ja pienellä osalla ei voi tehdä kumpaakaan. Kasvattajalle kannattaa ehdottomasti mainita siitä, mihin tarkoitukseen pentua olisi tarkoitus käyttää – jotkut pennut eivät täytä syystä tai toisesta näyttelystandardia (niissä on jokin pieni virhe) ja jotkut kasvattajat kieltävät jatkojalostuksen pennuilla. Kasvattajalta sinun tulee kysyä kaikki mahdollinen mikä mieleen tulee ja kertoa kaikki toiveesi pennun suhteen. Hyvä kasvattaja kertoo sinulle reilusti kaiken ja kyselee sinulta paljon; ei urkkiakseen vaan saadakseen kokonaiskuvan sinusta ja osatakseen valita sinulle sen sopivimman pennun.

 

Mitä tulisi ottaa huomioon, kun käy kasvattajalla?

Entä sitten, kun kasvattajan luona pitäisi käydä, mitä tulisi ottaa huomioon? Jokainen koti on erilainen, aivan kuten jokainen kasvattajakin – toisella on siistimpää kuin toisella, toisella enemmän kissoja kuin edellisellä. Nyrkkisääntönä voi kuitenkin pitää, että kasvattajan tulisi päästää sinut kotiinsa katsomaan pentuja ja että talouden eläinten tulisi näyttää terveiltä. Kissanpissa haisee, mutta ei niin, että vesi valuu silmistä. Tässä saa käyttää maalaisjärkeä: kissojen ei tulisi näyttää aliravituilta, niillä ei pitäisi olla flunssan oireita (vuotava nenä/silmät) ja niiden ei tulisi olla arkoja – tosin yksilöeroja on, mutta epäilyttävää on, jos talouden kaikki kissat ovat erittäin arkoja eteenkin, kun kyseessä on erittäin sosiaalinen rotu.

Devoneilla saattaa olla vaihteleva karva, karvattomuus ei kieli sairaudesta yhtälailla kuin karvallinen ei kerro kissan olevan terve. Kasvattajan kanssa kannattaa jutella kasvatustavoitteista, mitä kyseisessä pentueessa haluttiin parantaa, minkälaiset vanhemmat ovat, yms. Lopullisessa päätöksessä kannattaa miettiä erityisesti seuraavia asioita; onko kasvattaja pätevän oloinen, tuletteko hyvin toimeen keskenänne, onko pentu hyvässä kunnossa, oliko pennuilla hyvät puitteet (puhdas hiekkalaatikko, siistit kupit, tarpeeksi virikkeita, jne.) sekä olivatko talouden muut eläimet terveen näköisiä? Kasvattajan tulisi olla pentuostajan tukena ja turvana loppuelämän, joten mikäs sen parempaa kuin löytää kasvattajan jonka kanssa kemiat kohtaavat. Pentua ei tarvitse ostaa ensimmäisestä kodista, pentuostajalla on oikeus itse valita pentunsa. Se, että käy kasvattajan luona katsomassa pentuja ei sido millään tavoin ostamaan pentua juuri siltä kasvattajalta. Suosittelemme, että käy ainakin parin kasvattajan luona katselemassa erilaisia kissoja ja tutustumassa rotuun, jotta voi muodostaa yleiskuvan siitä, mikä on normaalia ja mikä ei.

 

Paljonko pentu maksaa?

Jokainen kasvattaja hinnoittelee itse pentunsa, mutta tässäkin pätee se että halpa ei ole aina hyvä. Sairas tai huonokuntoinen kissa on ajan saatossa huomattavasti kalliimpi kuin alunperin hieman kalliimpi, hyvästä kodista ostettu pentu. Pentujen hinnat ovat karkeasti yleistäen n. 750-1200€.

Suurin osa kasvattajista hinnoittelee kasvattinsa seuraavasti: lemmikkitasoinen, näyttelytasoinen ja kasvatustasoinen, josta halvin on lemmikki ja kallein kasvatus. Vaikka kissa olisikin pelkkä lemmikki kotona se ei tarkoita, että se myydään lemmikkitasoisena. Koska devon rexillä sallitaan kaikki värit ns. värivirheellisiä ei synny. Tämä myös tarkoittaa sitä, että lemmikkipentuja on erittäin harvoin tarjolla (lemmikkipentu = pentu jossa on “vika”, esim. häntämutka tai napatyrä). Suurin osa pennuista myydään näyttelytasoisina. Tämä ei toki tarkoita, että pentuja pitäisi näyttelyttää vaan, että pentu on rotumääritelmän mukainen eikä siinä ole synnynnäisiä virheitä. Hyvä kasvattaja käyttää pentua myydessä myyntisopimusta (joko SRK:n laatima tai itsetehty sopimus). Myyntisopimuksessa kerrotaan yleensä siitoskäytöstä ja osto-oikeuksista, yms. Myyntisopimus kaupasta on aina hyvä olla, se turvaa sekä ostajan, että myyjän.

Jos olet vähänkään epävarma, että kasvattaja ei ole rehellinen, älä osta pentua vaan selvitä onko kyseinen kasvattaja luotettava ja muiden devoneita kasvattavien mielestä hyväksyttävä toimessaan. Kissanpentuja ei SRK:n sääntöjen mukaan saa luovuttaa alle 12 viikkoisina ja suurin osa kasvattajista luovuttaa pennut vasta 13-15 -viikkoisina. Huomaathan, että pennun tulisi myös olla kahteen kertaan rokotettu kun ostat kissan SRK:n kasvattajalta! Puhtaalla devon rexillä on AINA rekisterikirja, kissoja ei saa myöhemmin rekisteriin, eikä rekisteröimättömällä kissalla saa osallistua näyttelyihin.

Muista aina pyytää kirjallista myyntisopimusta – tämä on molempien osapuolten turvaamiseksi.

 

Mistä koostuu devon rexin hinta?

  1. Astutusmaksut uroksen omistajalle (n. 90-120 €/per pentu + hyppymaksu).
  2. Emon testit (FIV, FeLV, sieni, veriryhmämääritykset) ~160-200€.
  3. Mahdolliset lisätestit (esim. HCM, PKD, patella luksaatio) ~useita satoja.
  4. Jalostuskissan vakuutus ~120€ /vuosi.
  5. Emon ja pentujen (3 viikosta eteenpäin) ruokinta- ja hiekkakulut.
  6. Mahdolliset ongelmat, esim. pelkästään keisarinleikkaus on n. 350-450 €.
  7. Pentujen rokotukset (pennut väh. 2 kertaa ennen luovutusta) ja madotukset.
  8. Pentujen rekisteröinti.
  9. Vanhempien ja pentujen mikrosirutus.
  10. Mahdolliset astutusreissut.

Yllä olevasta listasta näet, mitä asioita vähintään kuuluu rotukissojen kasvatukseen. Näiden kulujen lisäksi on toki esim. tuontikissojen kulut (yksi tuontikissa maksaa karkeasti sanoen reilusti yli 1000€). Pentutehtailijat jättävät usein monet asiat “kasvatuksestaan” pois, varsinkin ne terveyteen tähtäävät testit siksi, että ne maksavat eniten. Sellaisen kasvatuksen suosiminen vain jatkaa tehtailua ja tuottaa lisää mahdollisesti sairaita pentuja, joista kulut lankeavat aina ostajalle, eivät koskaan myyjälle. Mikäli olet epävarma kasvattajasta tai pennun ostamisesta, ota reippaasti yhteyttä yhdistyksen pentuneuvojaan osoitteessa pennut@devonrex.fi