Jalostus

Kuva Kristiina Widenius
Kuva Kristiina Widenius

Englanninkielinen sana breeding tarkoittaa sekä kasvatusta että jalostusta. Suomenkielessä näiden kahden sanan merkityksellä on kuitenkin eroa: jalostus tarkoittaa koko populaatiotasolla suoritettua eläinvalintaa ja kasvatus taas kasvattajan tekemää eläinvalintaa. Luonnonvalinnan sijasta ihminen valitsee seuraavan sukupolven vanhemmat. Jalostuksen tavoitteena on koko eläinaineksen perinnöllisen tason nostaminen ja sitä kautta myös yksittäisten huippuyksilöiden löytäminen. Jalostuksessa tärkeää on suunnitelmallisuus; pitää miettiä mitä ominaisuuksia halutaan jalostaa ja miten se käytännössä tehdään. Jalostusohjelma määrittelee konkreettisesti miten tavoitteisiin päästään.

Valinnassa on haasteena se, miten tunnistetaan perimältään parhaimmat kissat. Eri ominaisuuksien periytymiseen vaikuttavat kymmenet tai jopa sadat perintötekijät, jotka eivät näy päällepäin. Jos valinta tapahtuu pelkästään ulkonäöllisten (fenotyyppisten) havaintojen perusteella, ei valinta vie välttämättä haluttuun lopputulokseen, koska ominaisuuksiin vaikuttaa perintötekijöiden lisäksi myös muita tekijöitä. Jotta valinnalla todella saavutetaan haluttua hyötyä, tulee seuraavan sukupolven vanhemmiksi käyttää vain parhaita yksilöitä. Uroksista tarvitaan vain kaikkein paras osuus mutta karsintaa tulisi tehdä myös naaraiden suhteen, koska syntyvä pentue saa puolet perintötekijöistään emolta. Koska kissa on lemmikki, naarailla mielellään tehdään pentue vaikka sen perinnöllinen taso ei olisikaan korkea. Tämä ei hyödytä jalostusta.

Kuva Jarno Tikka
Kuva Jarno Tikka

Jalostusohjelman seurannassa on erityisesti otettava huomioon tiettyjä valintaan liittyviä riskejä kuten sukusiitos. Sukulinjat kapenevat sitä enemmän, mitä tehokkaampaa valinta on. Eräs tapa välttää sukusiitosta on määritellä jaloistustavoite laajasti. Tällöin kissoilla tulisi jalostuksen kohteena olla ulkonäön ohella muitakin jalostettavia ominaisuuksia kuten rakenne, terveys, luonne ja hedelmällisyys. Terveys- ja hedelmällisyysominaisuuksiin liittyvien geenivirheiden seuranta on merkittävää. Jos jossakin yksilössä esiintyy geenivirheitä, sitä ei tule käyttää siitokseen. Näissä tilanteissa koko populaation etu menee aina yksilön edelle. Nämä ovat merkittäviä asioita erityisesti suljetuissa populaatiossa, joihin jalostusmateriaalia ei voida hakea muualta.